Takaisin

Väylänpidon budjettiraha ei riitä – mikä neuvoksi?

Väylänpidon budjettiraha ei riitä – mikä neuvoksi?

Julkaistu 29.1.2015

Vuosia jatkuneelle perusväylänpidon rahoituskurjuuden kierteelle ei näy loppua. Rahaa näyttää riittävän lähinnä isoille investointihankkeille. Yksi syy perusväylänpidon niukkaan rahoitukseen lienee se, että poliittiset päättäjät ja tiealan maallikot toisinaan sekoittavat termit. Kun ammattilainen puhuu perusväylänpidosta, kuulija voi mieltää viestin niin, että kyse on ”perusväylistä” eli pääteistä.

”Ehkä tärkein syy tähän rahoitusepäsuhtaan on se, ettei väylien kunnossapito ole poliittisesti myyvää siinä määrin kuin suuret liikenneinvestoinnit”, pohtii Liikenneviraston johtava asiantuntija Anne Herneoja.

Herneoja myöntää, että ammattilaisten – joihin hän lukee myös itsensä – käyttämä kieli voisi olla selkeämpää ja yksikäsitteisempää tie- ja rataliikenteen rahoitustarpeista puhuttaessa.

”Korjausvelan käsitekin on hieman hankala, jopa kiistanalainen merkitykseltään. Joka tapauksessa väylien kunto huononee jatkuvasti, ellei niihin tehdä peruskorjauksia – niitähän pitää tehdä asuintaloillekin. Yhtä selvää on, ettei raha riitä kaikkeen. On uskallettava priorisoida, siihen tarvitaan selkeitä poliittisia päätöksiä, joiden päälinjat tulisi mieluusti kirjata hallitusohjelmaan”, ehdottaa ylijohtaja Raimo Tapio, joka vastaaLiikennevirastossa väylänpidon toimialasta

Priorisointi puolestaan edellyttää kauan sitten laaditun, yhä voimassa olevan tieluokituksen nykyaikaistamista. Toisin sanoen jako valtateihin ja kantateihin ei enää riitä. Lisäksi pitäisi tarkastella kunkin tien todellista merkitystä ja päättää sen jälkeen, millaisia olosuhteita tietä käyttävät tarvitsevat. Yhteiskunnan muuttuessa myös väylien merkitys on muuttunut.

”Tällaisella priorisoinnilla rahat saataisiin riittämään hieman paremmin, kun voitaisiin keskittyä niihin väyliin, joilla on suurin merkitys. Tietenkin on samalla huolehdittava siitä, ettei mikään seutu jää kokonaan osattomaksi rahoituksesta. Olosuhteet voitaisiin kuitenkin räätälöidä tarpeiden mukaan.”

 

Hyötyjä osallistuu kustannuksiin

Uusinvestointien rahoitukseen on niin ikään löydettävä uusia keinoja, jolloin julkista rahaa parhaassa tapauksessa säästyisi nykyistä enemmän nykyisten teiden ja rautateiden kunnossapitoon eli edellä mainittuun perusväylänpitoon. Tehokas tapa hankkia rahoitusta on jakaa kustannukset valtion ja investoinnista hyötyvän tai hyötyvien yksityisten tai julkisten tahojen kesken.

”On oikein puhua ’hyötyjä osallistuu’ -periaatteesta, koska kustannuksista vain osa lankeaa hankkeesta hyötyvän yrityksen maksettaviksi. Tästä on kertynyt hyviä kokemuksia muun muassa Liikenneviraston ja Espoon kaupungin yhteishankkeissa. Hiljattain myös Riihimäellä syntyi samantapainen allianssi, kun Valio, Riihimäen kaupunki ja Liikennevirasto sopivat kustannusten kolmijaosta Valion uuden välipalatehtaan ympäristöön tarvittavan liikenneinfran rakentamiseksi”, kertoo johtaja Mervi Karhula Liikennevirastosta.

Väylänpidon kustannustehokkuutta on sen sijaan parannettavissa täsmähoidolla ja -ylläpidolla. Tällöin väylän palvelutasoa ei ylläpidetä 24/7, vaan palvelutaso on käyttäjän tarpeisiin sovitettu. Tällä ja muilla tehostamistoimenpiteillä voitaisiin peittää ainakin osa väylänhoidon nettobudjetin vuosittaisen noin kolmen prosentin ostovoiman pienenemisestä”, toteaa ylijohtaja Raimo Tapio.

Teksti: Vesa Tompuri