Takaisin

Tienvarsien niitoilla huolehditaan turvallisuudesta ja luonnon monimuotoisuudesta

Tienvarsien niitoilla huolehditaan turvallisuudesta ja luonnon monimuotoisuudesta

Julkaistu 14.7.2016

Tienvarsien niitto herättää joka kesä paljon keskustelua sekä niiden puolesta että vastaan. Niittoja puolustavien mielestä niittämätön tienvarsi on vaarallinen ja epäsiisti, kun taas niittoja vastustavat pitävät niittämätöntä aluetta kauniina ja silti turvallisena.

$mainPictureAltText.data

Tienvarsien niittojen ja vesakon raivauksen tavoitteena on sekä huolehtia liikenneturvallisuudesta että luonnon monimuotoisuudesta. Niitoilla poistetaan tien luiskista kasvillisuutta sisä- ja ulkoluiskista ja harvemmin tehtävillä, mutta kauemmas ulottuvilla vesakonraivauksilla poistetaan pensaikkoja ja muuta järeämpää kasvillisuutta. Vuosittainen niitto estää tai ainakin vähentää järeämmän vesakon muodostumista tienvarteen.

Tienvarsien niittojen avulla parannetaan risteys- ja kaarrealueiden näkemiä, vähennetään eläinonnettomuuksia ja parannetaan liikennemerkkien havaittavuutta. Riittävä kasvillisuuden poisto on myös tärkeää tien kuivatuksen toimivuuden kannalta.

Niittojen ajoitukseen vaikuttaa moni seikka

Moni pitää kukkaloistoa tienvarsilla ainutlaatuisen kauniina ja toivoisi niittojen ajoittuvan mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan. Niittoja on pyritty vuosien saatossa myöhentämään kasvien kukinnan ja siementämisen edistämiseksi, mutta koko maan niittoja ei voida jättää tehtäväksi vasta kukinnan jälkeen.

Pitkien etäisyyksien maassa kohdekohtaisella hoidolla on aina lisähintansa. Niittokauden lyhentäminen pelkästään loppukesään kasvattaisi kustannuksia, sillä kaluston ja henkilöstön tarve kasvaisi hetkellisesti huomattavan suureksi. Myös liikenneturvallisuus vaarantuu, jos tienpientareiden hoitoa lykätään koko kesän ajan.

Tieympäristön hoidolla turvataan luonnon monimuotoisuutta

Niittoihin ja niiden ajoitukseen vaikuttavat myös ympäristön vaatimukset ja pyrkimys turvata luonnon monimuotoisuus. Oikea-aikaisella niitolla ylläpidetään niittyjen ominaispiirteitä, kun taas toisten kasvi- ja eläinlajien elinolosuhteita ylläpidetään rajoittamalla tai kieltämällä niitot. Toisaalta aikaisella niitolla pyritään estämään haitallisten vieraslajien leviäminen.

”Tieympäristön hoitotoimenpiteillä turvataan myös arvokkaiden elinympäristöjen säilyvyys. Tienpientareet ovat potentiaalisia elinympäristöjä esimerkiksi kuivien niittyjen eli ketojen lajistolle. Väylänpidon lisäksi rakennushankkeiden yhteydessä huomioidaan lajien säilyvyys, esimerkkinä rakenteille olevassa vt 6 Taavetti-Lappeenranta hankkeessa siirrettiin toukokuussa 2016 laaja kissankäpäläkasvusto toiseen paikkaan tien rakentamisen alta pois”, kertoo Liikenneviraston ympäristöasiantuntija Anne-Mari Haakana.

Havaitsitko vaaraa aiheuttavan paikan? Anna palautetta

Maanteiden viheralueet on jaettu Liikenneviraston ohjeissa hoitoluokkiin, joiden pohjalta määritetään esimerkiksi niiton ajankohta ja niittoleveys. Tienvarsien hoitotoimenpiteitä valvoo paikallinen ELY-keskus ja hoitotoimenpiteiden tekemisestä vastaa alueellinen hoitourakoitsija sopimuksen mukaisesti.

Liikennevirasto kehittää jatkuvasti väylänpitoa sovittamalla väylänpidon ja luonnonsuojelun tavoitteita toisiinsa, samalla taaten turvallisen liikennöinnin. Esimerkiksi erittäin haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut jättiputket saattavat haitata näkyvyyttä risteysalueilla. Mikäli havaitset vaaraa aiheuttavan paikan tai haluat antaa palautetta niitoista, voit ottaa yhteyttä paikalliseen ELY-keskukseen tai Liikennevirastoon. Yhteydenotto välitetään kyseessä olevan alueen hoitourakoitsijalle.

Anna palautetta: http://www.liikennevirasto.fi/yhteystiedot/palaute

Lisätiedot:

Ympäristöasiantuntija Anne-Mari Haakana, Liikennevirasto, etunimi.sukunimi(at)liikennevirasto.fi