Hyppää sisältöön

Tarkkaakin tarkempaa työtä: Ratapihan päälle rakentaminen Tampereella

Julkaistu 09.10.2018

Rautatieasema on ollut Tampereen solmukohta muuhun Suomeen jo 140 vuoden ajan. Nyt ratapihan päälle rakennetaan valtavaa rakennuskompleksia, johon kuuluvat areena, hotelli ja korkeita tornitaloja. Miten rakennetaan ”uusi kaupunginosa” ratapihan päälle raideliikenteen siitä häiriintymättä?

Mittava rakennuskokonaisuus

Ensimmäisessä rakennusvaiheessa ratapihan yläpuolelle valmistuu eteläinen kansi, sen päälle rakennettava monitoimiareena sekä kaksi tornirakennusta asuin-, liike ja toimistotiloineen. Toisessa vaiheessa rakentuu pohjoiskansi ja sen päälle tulevat kolme asuinrakennusta. Korkein torneista kohoaa 100 metrin korkeuteen.

Pohjoiskannelta rakennetaan liukuporras- ja hissiyhteydet suoraan henkilöratapihan reuna- ja välilaitureille. Rakennusten pohjoispuolelle on suunnitteilla Asemakeskus, joka kattaa pääosin koko henkilöratapihan ja yhdistää kaupunginosat tiiviiksi keskustaksi.

Turvallisuus ennen kaikkea

Tampereen ratapihan läpi kulkee vuorokaudessa noin 300 junaa ja matkustajamäärä on yli 250 000 vuodessa. Rakennustöistä huolimatta matkustajien tavaroineen on voitava kulkea turvallisesti alueella. Sujuva ja turvallinen liikennöinti, kuljetukset sekä rautatiekaluston huollot on voitava taata alueella koko rakentamisen ajan.

Liikennevirasto vastaa valtakunnallisen rataverkon toimivuudesta ja siihen kohdistuvien toimien yhteensovittamisesta. Rakennustöiden suunnittelussa ja toteutuksessa onkin noudatettava Liikenneviraston tarkkoja määräyksiä ja ohjeita, turvallisuus- ja riskienhallintamenettelyjä sekä rakentamiskäytäntöjä.

Töiden eteenpäin viemiseksi hankkeelle on perustettu Liikennevirastoon erillinen projektiryhmä, joka seuraa rautatiejärjestelmää koskevien velvoitteiden ja toimenpiteiden tilannetta.

”Lähtökohtana on, että kaikki rakentaminen tapahtuu liikenteen ehdoilla. Rakentamistöitä ja liikennettä sovitetaan yhteen todella tarkasti. Työmaan työskentelyssä turvallisuus on ykkösasia”, kertoo hankkeen projektipäällikkö, aluepäällikkö Mikko Heiskanen Liikennevirastolta.

Suunnittelussa on edellytetty huomioitavan myös Liikenneviraston aseman seudun kehittämistä koskevat tulevaisuuden visiot. Asema-alueen itäpuolelle on määritelty lisäraide lähiliikenteelle ja kolmas välilaituri sekä huoltoraiteisto ratapihan pohjoispäähän.

Tehtyyn ratapihan yleissuunnitelmaan pohjautuva ratasuunnittelu ja hankkeen toteutus on ajoitettu lähivuosille 2019-26.

Millintarkkaa yhteistyötä

Tiivis yhteistyö eri toimijoiden kesken on ollut kaiken tekemisen edellytys. Huomioitavia tekijöitä näin valtavassa kokonaisuudessa on runsaasti aina sähköistyksestä ylikulkusiltoihin, uusiin kulkureitteihin, autolastauspaikan siirtämiseen ja rakennustyön aiheuttamaan maan tärinään saakka.

Junaliikenteeseen vaikuttavien töiden suunnittelua ja yksityiskohtaista työvaihesuunnittelua on tehty useassa eri työryhmässä. Viikoittaisessa ratatyöpalaverissa sovitaan aina seuraavien kahden viikon aikana tehtävät työt, työskentelyalueet, yhteensovittamistarpeet ja työraot sekä jännitekatkot. Työ on sujunut todella rakentavassa ja hyvässä yhteishengessä. Rakennusprojektissa onkin kehitetty muun muassa innovatiivinen suojaseinärakenne pääraiteiden päälle, joka on mahdollistanut töiden tekemisen ilman jännitekatkoja normaalina työaikana yhtäjaksoisesti.

 

FinnBuild-messuilla lisää aiheesta

Liikenneviraston projektipäällikkö Mikko Heiskanen kertoo aiheesta tarkemmin FinnBuild-messuilla Helsingin Messukeskuksessa keskiviikkona 10.10. kello 12.30 YIT-lavalla. FinnBuild Infra on rakennusalan ammattilaisten tapahtuma, joka kokoaa alan toimijat yhteen.

Lisätiedot:

Aluepäällikkö Mikko Heiskanen, Liikennevirasto, puh. 029 534 3808, [email protected]

 

Aiheesta verkossa:

https://www.kansiareena.fi/

https://www.srv.fi/kaupunkien-kehittaja/kansi-ja-areena/

Julkaisu: Liikenneviraston toimintaperiaatteet asemanseuduilla 18/2018

Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta