Takaisin

Suomessa liikkumisen alueelliset erot eivät selity ainoastaan väestörakenteella

Suomessa liikkumisen alueelliset erot eivät selity ainoastaan väestörakenteella

Julkaistu 1.8.2018

Tuorein henkilöliikennetutkimus osoittaa, ettei suomalaisten liikkumistavoissa ole tapahtunut suuria muutoksia. Liikkumisen alueelliset erot ovat kuitenkin aiempaa selkeämpiä, ja tutkimuksessa saatiin tarkempaa tietoa erojen taustoista.


Tänä vuonna julkaistussa henkilöliikennetutkimuksessa kartoitettiin jälleen liikkumistapoja, -muotoja ja liikenteen alueellisia eroja Suomessa. Tutkimuksessa selvisi suomalaisen tehneen keskimäärin tuhat kotimaanmatkaa vuonna 2016. Noin neljäsosa näistä matkoista liittyi työhön ja kolmannes vapaa-aikaan. Yli sadan kilometrin mittaisia kotimaanmatkoja suomalaiset tekivät noin kaksikymmentä henkeä kohti. Näistä matkoista puolet sisälsivät yhden tai useamman yön yöpymisen matkakohteessa.

Liikkumistottumuksissa oli havaittavissa tiettyjä muutoksia edelliseen, vuonna 2011 julkaistuun tutkimukseen verratessa, mutta keskimääräinen matkasuorite oli pysynyt samana – suomalainen matkusti edelleen noin 42 kilometriä vuorokaudessa. Vuorokauden aikana eniten matkakilometrejä kertyi lapsiperheiden vanhemmille ja nuorille eläkeläisille.

Matkasuoritteen ennallaan pysymisestä huolimatta henkilöautomatkojen pituudet olivat kasvaneet vuodesta 2011. Henkilöautolla taitettujen matkojen pidentyminen liittyi osittain muutokseen joukkoliikenteen käyttötavoissa: Joukkoliikenteen kyytiin noustiin yhtä usein kuin 2011, mutta joukkoliikennematkat olivat selvästi aiempaa lyhyempiä. Vuonna 2016 joukkoliikenteen matkat painottuivat aiempaa selvemmin kaupunkialueille.

Maankäyttö ja liikennejärjestelmä vaikuttavat liikkumistapojen valintaan

Maaliskuussa julkaistu henkilöliikennetutkimus oli tähänastisista laajin, sillä ensimmäistä kertaa myös kaupunkiseudut osallistuivat tutkimukseen omilla lisäotoksillaan. Laajempi otanta tarjosi myös tarkempaa tietoa liikkumisen merkittävistä alueellisista eroista.

Perinteisesti matkasuorite on sitä suurempi, mitä harvempaan asutulla alueella asutaan. Ydinmaaseutu osoittautui kuitenkin poikkeukseksi, jossa vuorokauden matkasuorite jäi muita maaseutualueita pienemmäksi. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen, eli kestävien liikkumistapojen valitseminen on yleisintä kaupunkialueilla sekä maaseudun paikalliskeskuksissa.

Tutkimuksessa selvisi, etteivät liikkumisen alueelliset erot selity ainoastaan alueiden toisistaan poikkeavilla väestörakenteilla – pääsääntöisesti poikkeavuudet johtuvat maankäytöstä ja liikennejärjestelmästä. Toimivan joukkoliikennejärjestelmän ja esimerkiksi pyörätieverkon toteuttaminen on kannattavampaa tiheämmillä asutusalueilla ja siksikin asukkailla on mahdollisuus valita liikkumistapojaan monipuolisemmin.

Suomalaisten liikkumistapoja selvitettiin monimenetelmätutkimuksella, johon oli mahdollista vastata kirjeitse, verkossa sekä puhelinhaastattelulla. Kohderyhmänä olivat kaikki 6 vuotta täyttäneet suomalaiset ja yhteensä tutkimukseen vastasi yli 30 000 henkilöä.

Lue henkilöliikennetutkimus kokonaisuudessaan tästä

 

Lisätietoja:

Tytti Viinikainen, p. 029 534 3920, etunimi.sukunimi@liikennevirasto.fi