Takaisin

Mirja Noukka huolehtii väylänpidosta

Mirja Noukka huolehtii väylänpidosta

Julkaistu 23.10.2015

Väylänpidon toimiala on keskeinen elin sen takaamiseksi, että Suomen tiet, rautatiet ja vesiväylät pysyvät mahdollisimman liikennöitävässä kunnossa. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo, sillä niukat määrärahat on kyettävä priorisoimaan asiantuntevasti. Toimialasta vastaava ylijohtaja Mirja Noukka luottaa tässä tehtävässä alaisiinsa ja ELY-keskuksiin sekä yhteistyöhön urakoitsijoiden, suunnittelijoiden ja uutta tietoa tuottavien tutkijoiden kanssa.

$mainPictureAltText.data

Kun diplomi-insinööri Mirja Noukka aloitti runsaat 20 vuotta sitten kesäteekkarina Tielaitoksen palveluksessa, harva ammattilainenkaan oli edes kuullut älyliikenteestä. Pari vuotta myöhemmin Noukka teki työnantajansa lukuun diplomityön, jossa hän käsitteli tätä aihetta tieliikenteen telematiikkaan keskittyen.

- Nyt puheena on laajemmin digitalisaatio, joka koko viraston yhteisenä painopistealueena vaikuttaa merkittävästi myös väylänpidon käytäntöihin, hän sanoo.

Väylänpitoon on saatu valtion budjetista viime vuosina noin miljardi euroa vuodessa. Viime vuosien keskimääräinen summa on ollut 965 miljoonaa euroa, mihin Noukan ja hänen yksikkönsä iloksi on tulossa ensi vuonna sata miljoonaa lisää. Lisäys on seurausta Juha Sipilän hallituksen päätöksestä katkaista korjausvelkakierre yhteensä 600 miljoonan euroon nousevalla lisärahoituksella, josta loput 500 miljoonaa on määrä budjetoida Liikennevirastolle vuosina 2016 ja 2017.

- Tämä rahoituslisä on toteutuessaan riittävä korjausvelan kasvun selättämiseksi, kunhan rahoitus ei muutaman vuoden kuluttua laske takaisin aiemmalle tasolle, Noukka huomauttaa.

 

Radat ja kanavatkin nielevät rahaa

Teiden ylläpidon riittävä rahoitus herkästi hallitsee julkista keskustelua väylänpidon määrärahoista. Mirja Noukka muistuttaa, että ratojen ja vesiväylien ylläpitorahat ylläpitorahat on otettava samasta yhteisestä budjetista.

- Rautateiden yhteenlaskettu pituus on alle kymmenesosa verrattuna maanteihin. Radanpitoon uppoaa suhteellisesti enemmän rahaa, koska mutkikasta tekniikkaa on radoissa niin paljon. Vanhenevat sähkö- ja turvalaitteet on uusittava ajoissa, minkä lisäksi rahaa tarvitaan ratapihojen, siltojen, ratojen päällysrakenteiden ja routavaurioiden korjaamiseen.

Ratojen kunnossapidon ja peruskorjausten osuus tähänastisesta 965 miljoonan euron väylänpitobudjetista on noin 300 miljoonaa. Vähiten absoluuttisia euroja lisää irtoaa vesiväylien ylläpitoon.

- Vesiväyliin käytimme viime vuonna noin 23 miljoonaa euroa. Merenkulun turvalaitteet sekä kanavien hoito ja tekniikka ovat tärkeimmät kunnossapidon kohteet. Vanhenevan Saimaan kanavan rakenteiden, erityisesti sulkuporttien, kunnostukseen ja uusimiseen tarvitaan lähivuosina merkittävä rahoitus, Mirja Noukka kertoo.

Ihan kaikkea väylänpidon rahoitusta ei ole Noukan mielestä tarkoituksenmukaista niukkuudenkaan vallitessa ohjata ”pelkille” korjaustyömaille. Jotta tietotaito kehittyy, on hyväksi myös tutkia, tutkituttaa ja kehittää. Siksi Liikennevirasto rahoittaa esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopiston vetovastuulla ratarakenteiden TERA2-tutkimusohjelmaa. Myös päällystettyjen teiden ylläpidon kehittämiseksi tehdään työtä; tästä on esimerkkinä PYKE-projekti sekä PEHKO-tutkimusohjelma, jonka pilottikohteita on meneillään Lapin ja Keski–Suomen ELY-keskusten alueilla.

- Saatu korjausvelkarahoitus onneksi helpottaa vuosittaista väylänpitoa lähiajat. Näiden tutkimushankkeiden tarpeellisuutta lisärahoitus ei lainkaan vähennä, Noukka toteaa.

Edelleen jäävät hänen mukaansa vaille rahoitusta lukuisat pienehköt, asiakkaille tärkeät kohteet, kuten liittymien parantamiset ja kevyen liikenteen väylien rakentamiset.

- Väylien kunnon lisäksi nostaisin toimialan painopistealueiksi vielä teknisten ohjeiden laatimisen sekä liikenne- ja työturvallisuuden. Selkeillä ohjeilla ja laatuvaatimuksilla varmistetaan järkevä laatutaso, Noukka muistuttaa.

Teksti: Vesa Tompuri