Takaisin

Liikennejärjestelmäpäivät 2011: verkostoissa yhdessä tehden

Liikennejärjestelmäpäivät 2011: verkostoissa yhdessä tehden

Julkaistu 7.10.2011

Asiakasta varten, liikennejärjestelmän toimivuuden varmistaminen

Tilaisuuden avasi pääjohtaja Juhani Tervala, joka avauspuheenvuorossaan toi esille uudenlaisen ajattelun tärkeyden: pitäisi päästä irti pelkkään liikenteeseen rajoittuvasta ajattelusta. Hän myös korosti yhteistyön merkitystä. Se korostuu etenkin tarkasteltaessa isompia kokonaisuuksia eikä tehokkain tekeminen ole kokonaan yhden toimijan vastuulla.
- Me emme kerjää rahaa vaan teemme niin hyvää kuin rahalla saa ja suunnittelemme yhä tarkemmin sen, mihin rahan laitamme eli sijoitetaan resurssit sinne, mistä saadaan suurimmat hyödyt, pääjohtaja Tervala korostaa. - Suomen infra-alan tulisi olla Euroopan tehokkain, hän jatkaa.

Kymmenessä alustuksessa tuotiin esille ne monet suunnat, joilla palvelutasoa ja toimivuutta haetaan. Arja Aalto esitelmöi esteettömistä reiteistä asemille, jossa matkaketjun jatkuminen edellyttää varsin monen toimijan yhteistyötä ja etenkin ymmärrystä siitä, että on kyse yhteisestä asiasta. Asemalta noustaan, toivottavasti, junaan, ja rautateiden häiriötilanteiden hoidosta oli Heli Mattilalla ja Tero Kossilalla oma osuutensa ja odotetunkin tiukkaa puheenvuoroa.

Tieto ja taito -osiossa Reijo Prokkola ja Hannu Kuikka linjasivat kaiken suunnittelun perustaa, tiedon ja ymmärryksen muodostamista.  Ja sitä, miten Inspire-direktiivin vaatimukset toteutetaan paikkatietotarjonnassa. Esko Kilpi toteutti vanhaa oppia "joka tietoa lisää, se tuskaa lisää", kun hän otti lähtökohdakseen sen että me emme todellakaan tiedä kaikkea, mitä meidän pitäisi tietää, emmekä me yleensä pysty luomaan sellaisia yleispäteviä prosesseja, menettelyjä, joilla kykenisimme vastaamaan konkreettisiin tilanteisiin. Tapa, jolla pääsemme tässä eteenpäin, on yhteistyö lisäarvoa luovassa verkostossa: osaaminen on verkoston vuorovaikutuksen ominaisuus.

Tehokkuutta ja kilpailukykyä

Toisen päivän aluksi pohdittiin tehokkuutta ja kilpailukykyä palvelevan suunnittelun ja uusien ratkaisujen kehittämistä, jossa tärkeimmäksi tekijäksi nousee juuri toimijoiden laaja yhteistyö innovaatioiden saavuttamisessa. Teija Snicker-Järvisen alustuksen pohjalta pöytäseurueet pohtivat kuutta yhteistyön aihetta; pohdinnan tulokset tuotiin tekstariviesteihimme.

Matti Kiljunen avasi näkymiä uudenlaisen, Turku-Tampere korridoriselvityksen tarjoamiin mahdollisuuksiin, johon juuri nyt on oikea hetki myös palveluntuottajien tarttua. Uusista ratkaisuista on myös saatu kokemuksia, mutta, kuten Anton Goebel huomautti, myös kokemuksista oppiminen edellyttää kunnon valmisteluja, pohdintaa ja dokumentointia sekä ennen että jälkeen uuteen ryhtymisen.

Jukka Ronni toi nelivuotisen T&K-ohjelman ja sen toteuttamista edistävän puitesopimusmenettelyn esille. Pekka Petäjäniemi innosti tarttumaan allianssimalliin, jossa tilaaja ja tuottaja tekevät todellista yhteistä työtä yhteisen tavoitteen edestä, ja joka voi olla yksi avaintekijä koko infra-alan tuottavuudenkin parantamisessa.

Toimintamme tänään näkyy huomisen jäljissä

Iltapäivällä kysyttiin, miten toimintamme tänään näkyy huomisen jäljissä. Pääpaino oli liikenneturvallisuusaiheessa. Saara Toivonen kävi läpi LINTU-ohjelman ja sen kolariväkivalta-tutkimuksen tulosten merkitystä sille, miten me toteutamme liikenneturvallisuusvisiotamme. Keinot ovat tiedossa ja pari äänestystä osoitti, että ainakin tässä joukossa myös halu tarttua niihin on vahva.

Päivien lopuksi Matti Holopainen toi liikkumisen ohjauksen teemat ja hankkeet esille. Tämä on meille aika uusi aihealue, mutta samalla kuitenkin Liikennevirastolle, ELYille ja alueyhteistyölle erittäin luonteva tehtäväkenttä.

Anne Herneoja perusti loppuyhteenvetonsa toteamukseen siitä, että emme elä tyhjiössä. On yhteistyötä, puitteita, hallitusohjelmaa, tehtävämäärittelyjä, tulossopimuksia jne. - Mutta tässä monimuotoisessa ympäristössä päämääränämme on muutos, ei pelkkä keskustelu muutoksesta. Meidän ja ELYjen roolin kuvaamisessa nousee koko ajan yhteistyön hahmot, kuten ylläpitäjä, koordinaattori, suostuttelija…. Yksin ei enää saa muutosta aikaan. Missä roolissa me sitten voimme parhaiten toimia muutoksen puolesta: verkostoissa yhdessä tehden, Herneoja tähdentää.