Takaisin

Intohimosta ammatiksi: Rautateitä töissä ja vapaa-ajalla

Intohimosta ammatiksi: Rautateitä töissä ja vapaa-ajalla

Julkaistu 21.12.2017

Liikennevirastossa on yli parikymmentä asiantuntijaa, jotka harrastavat rautateitä vapaa-ajallaan. Koska Suomessa ei ole laajaa rautatiealan koulutusta, harrastuksen kautta hankittu tietotaito on suureksi hyödyksi myös virastomaailmassa. Pari asiantuntijaamme kertoo oman tarinansa.

Markku Nummelin istuu junassa punainen paita yllään ja katsoo hymyillen maisemia.

Markku Nummelin matkalla Karjaalta Lohjan kautta Hyvinkäälle. Kuvaaja: Kalle Renfeldt.

Verenperintönä rautatieläisyys

Tekninen johtaja Markku Nummelin innostui rautateistä jo pienenä vanhempiensa myötä. Hänen isänsä järjesti rautatieläisille ryhmämatkoja Eurooppaan. Perhe teki myös keskenään paljon junamatkoja, ja sittemmin Markku ystävineen kierteli Eurooppaa InterRail-lipulla. 

”Ensimmäisen pienoisrautatien sain kuusivuotiaana. Sain myös Naantalin rautatieasemalta vuosittain kaikki vanhentuneet koti- ja ulkomaiset rautatieaikataulut. Koska tuolloin Naantalista lähti junalauttaliikennettä, asemalle toimitettiin kaikki ulkomaalaisetkin aikataulut. Näin opin esimerkiksi DDR:n ja Länsi-Saksan liikenteen rakenteen”, Markku kertoo.

Markun harrastus pitää sisällään melkein kaiken, mikä liittyy kiskoliikenteeseen. Näitä ovat esimerkiksi liikennejärjestelmä, aikataulurakenteet, valokuvaus, rautatiearkeologia sekä pienoisrautatiet.

”Liikennepätevyyksiä ylläpidän toimimalla Jokioisten museorautatie ry:n museojunassa konduktöörinä ja vaihtotyön johtajana”, Markku toteaa ja jatkaa: ”Pidän myös paljon kirjoittamisesta ja tähän mennessä olenkin kirjoittanut 17 rautatieaiheista kirjaa. Lisäksi kirjoitan Resiina-lehteen ja kuulun Rautatietekniikka-lehden toimituskuntaan”.

Kaiken tämän lisäksi Markku on rakentanut saareensa oman kapearaiteiden rautatien, jonka raideleveys on 600 millimetriä.

Kuvassa vihreävalkoinen veturi vetää  puunkuljetukseen tarkoitettuja tavaravaunuja keskellä metsää.

Juuri vihreän maalin saanut veturi ”Dv12 2633” Nummelassa kevättalvella 2012. Muutama kuukausi myöhemmin veturi romutettiin onnettomuuden seurauksena. Kuvaaja: Teemu Sirkiä.

Bussibongarista Julia-palvelun kehittäjäksi

Ratakapasiteettiasiantuntija Teemu Sirkiä innostui alun perin busseista.

”Osittain bussibongauksen innoittamana aloin seurata junia 13-vuotiaana. Asuin Hyvinkää-Karjaa-radan varressa ja sain VR:ltä aikatauluja sekä muuta tietoa”, Teemu kertoo.

”Tuolloin, 2000-luvun alussa, junien bongaaminen oli paljon haastavampaa, sillä tavarajunien kulkuaikoja ei voinut katsoa netistä, vaan piti luottaa omiin havaintoihinsa. Toisaalta junien bongailu oli tuolloin palkitsevampaa kuin tänä päivänä, koska tiedot piti itse etsiä.”

Aluksi Teemun harrastus kulki käsi kädessä toisen harrastuksen, valokuvaamisen kanssa. Koska Teemu oli myös kiinnostunut tekniikasta, hän alkoi tutkia releasetinlaitteiden sielunelämää, mutta myös seurata junaturvallisuussääntöjen kehittymistä.

”Harrastukseni sai ihan uutta vauhtia vuonna 2015, kun Liikennevirasto julkaisi rautateiden avointa dataa. Koulutukseltani olen nykyään tekniikan tohtori ohjelmistotekniikan alalta, joten koodailu on myös ollut pienestä asti mieluista puuhaa. Keväällä 2015 ylläpitämäni Julia-palvelu meni kokonaan uusiksi ja toin mukaan avoimesta datasta aikataulutiedot ja esimerkiksi reaaliaikagrafiikan. Tämä avasi ihan uusia harrastusulottuvuuksia niin minulle kuin lukuisalle joukolle muitakin harrastajia”, Teemu intoilee.

Työtä tekemällä ja harrastamalla tieto karttuu

Yhteistä intohimoisen harrastamisen, upeiden kuvien ottamisen ja työpaikan lisäksi Markulla ja Teemulla on se, että he ovat hankkineet suurimman osan rautateihin liittyvistä tiedoistaan harrastamalla ja työtä tekemällä.

Markku suoritti aikoinaan Otaniemessä kaksi rautatiealan kurssia ja teki diplomityönsä ratatekniikasta. Teemun kokemukset ovat samanlaiset eli hänen diplomi-insinööriopintoihinsa sisältyi vain yksi kurssi, se ainoa, joka Aalto-yliopistolla oli tarjolla.

”Ehdottomasti paras oppimisjaksoni oli kahden kuukauden tiivis perehtymisjakso DB:llä Saksassa. Olin tuolloin urani alussa ja juuri aloittanut Rautatiehallituksen raidejaostossa. Tuolta matkalta toin oman oppimiseni lisäksi paljon uusinta rautatieteknistä tietoa Suomeen myöhemmin hyödynnettäväksi”, Markku kertoo.

Teemu puolestaan kokee yli 17 vuotta kestäneen harrastuksensa aikana keränneensä valtaisan määrän tietoa siitä, kuinka rautatiemaailma käytännössä toimii.

”Esimerkiksi turvalaitteet vaikuttavat erittäin keskeisesti käytössä olevaan ratakapasiteettiin, joten niiden toiminnan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, millaisia rajoitteita ja toisaalta millaisia mahdollisuuksia turvalaitteet antavat junien aikatauluille ja kulkemiselle peräkkäin tai vastakkain ruuhkaisilla rataosilla. Näitä seikkoja on pakko huomioida esimerkiksi yhteen sovitettaessa ratakapasiteettihakemuksia”, Teemu kuvaa.

Työnantaja Liikenneviraston näkökulmasta harrastuksen kautta syntynyt syvä asiantuntemus on kullanarvoista. Innostuksella on tapana tarttua! Ja innostus puolestaan kytkeytyy vahvasti motivaatioon, yhteistyöhön ja kehittymiseen. Harrastavien kanssa tasataan tietoa, joka täydentää hyvin alan muuta koulutustarjontaa.

Mistä rautatiealan koulutusta saa?

Rautatiealan koulutusta on saatavilla Suomesta, mutta pieninä palasina eri oppilaitoksissa. Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä Aalto-yliopistossa diplomi-insinöörin tutkintoon sisältyy 1-2 kurssia rautatiealaan liittyviä opintoja. 

VR Koulutuskeskus sulautui 2014 osaksi Kouvolan Rautatie- ja aikuiskoulutus Oy:tä. Nykyisin KRAOksi kutsuttu oppilaitos tarjoaa esimerkiksi rautatiealan liikenneturvallisuustehtävien koulutusta sekä työpätevyyskoulutusta. Tästä oppilaitoksesta valmistuvat muun muassa veturinkuljettajat.

Hämeen Ammattikorkeakoulusta HAMK järjestää rautateiden ja raitioteiden teemakoulutuksia. 

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK järjestää raideliikenteen osaajille täydennyskoulutusta Kouvolassa. Tällä hetkellä koulutusohjelmassa on kaksi rautatielogistiikan hanketta: Raideliikenteen osaajat sekä Varikko. Ensiksi mainitussa pilotoidaan verkossa tapahtuvaa yrityksille suuntautuvaa täydennyskoulutusta, ja jälkimmäisessä on tarkoitus luoda TKI-keskus, jossa yhdistetään yritysten projektit ja XAMKin monialaiset opiskelijat.

Uusimpana toimijana syksyllä 2017 aloitti Liikenneviraston oma Ratatekninen oppimiskeskus ROK Kouvolassa. ROKin lähtökohtana on kansallisen ratateknisen osaamisen ja rataturvallisuuden varmistaminen. Samassa pihapiirissä, oppimiskeskuksen alueella voidaan antaa työpätevyyskoulutukseen liittyvää teoriaopetusta sekä käytännön opetusta.

Lisätietoa:
tekninen johtaja Markku Nummelin, p. 029 534 3971 
ylitarkastaja Teemu Sirkiä, p. 029 534 3220
Molempien sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@liikennevirasto.fi