Takaisin

Hirvikolarit vähenivät selvästi

Hirvikolarit vähenivät selvästi

Julkaistu 19.5.2011

Viime vuonna maanteiltämme raportoitiin 1304 hirvionnettomuutta, kun niitä vielä vuosituhannen alussa sattui noin 3000 vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan määrä on jatkuvasti vähentynyt. Nyt ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen hirvionnettomuuksissa ei myöskään kuollut yhtään ihmistä – 2000-luvulla kuolinuhreja on vuosittain tullut keskimäärin seitsemän. Tiedot käyvät ilmi Liikenneviraston tuoreesta selvityksestä.

Hirvionnettomuuksissa loukkaantui viime vuonna 98 henkeä, mikä on vuosituhannen pienin määrä ja vajaa kolmasosa vuoden 2001 huippuluvusta 373. Peura- ja kaurisonnettomuudet sen sijaan ovat lisääntyneet koko 2000-luvun; nyt niidenkin kasvu näyttää taittuneen. Näitä onnettomuuksia sattui viime vuonna 2733, mutta vielä vuotta aiemmin peräti 3466. Peura- ja kaurisonnettomuuksissa loukkaantui 24 henkeä.

Vakavimmat hirvieläinkolarit sattuvat suurilla nopeuksilla

Kaikista hirvionnettomuuksista 95 prosenttia sattuu 80 kilometrin tai sitä suuremman nopeusrajoituksen alueella. Onnettomuuksista joka kolmas ajetaan päivänvalossa ja valtaosa siis hämärässä tai pimeässä. Hirvionnettomuudet jakaantuvat tasaisesti eri puolille maata liikennemäärien suhteessa. Etelä-Pohjanmaalla ne ovat lisääntyneet, muualla vähentyneet tai pysyneet ennallaan. Peura- ja kaurisonnettomuudet puolestaan keskittyvät etelään – 86 prosenttia sattuu Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan maakunnissa.

Hirvieläimeen törmäämisen vaara on erityisen suuri touko–kesäkuussa, kun eläimet vaihtavat laitumia ja vasovat. Varovaisuuteen on syytä myös syksyllä, kun ne palaavat talvilaitumille, etsivät kumppania ja metsästyskin saa ne liikkeelle. 

Turvallisuutta parannetaan monin keinoin

Hirvieläimistä varoitetaan omalla liikennemerkillään siellä, missä niiden tiedetään liikkuvan ja on sattunut onnettomuuksia. Parina viime vuotena merkkien tarpeellisuuden ja sijainnin ovat tarkastaneet ELY-keskukset yhdessä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Merkein varoitettuja teitä on nyt noin 3000 kilometriä, mutta syytä varovaisuuteen on muuallakin.

Tienpitäjä on jatkanut tienvarsien raivaamista, jotta eläimet olisi helpompi havaita. Uusia riista-aitoja sen sijaan on rakennettu vähän, yleensä vain suurten tiehankkeiden yhteydessä.

Hirvieläinonnettomuuksien määrään vaikuttaa eniten eläinkannan koko, jota säädellään metsästyksellä. Hirvien määrä metsissämme onkin vähentynyt koko 2000-luvun.

Tienkäyttäjä suojautuu hirvionnettomuuksilta ennen muuta riittävän pienellä nopeudella. Tienvarsia on syytä tarkkailla herpaantumatta erityisesti vaara-alueilla ja muuallakin pari tuntia auringon laskun jälkeen.  Silmiin saattavat osua hirven valkoiset nilkkasukat tai hämärässä silmät. Usein liikkeellä saattaa olla koko perhe. Täysjarrutus voi estää onnettomuuden ja ainakin lieventää seurauksia. Muita autoilijoita on hyvä varoittaa esim. hätävilkulla, ei kuitenkaan pidempään kuin vaaratilanne vaatii.