”Teknillisessä korkeakoulussa minulla oli pääaineena operaatioanalyysi ja toisena aineena liikennetekniikka. Minut hyväksyttiin tuolloin myös Turun yliopistoon lukemaan teoreettista matematiikkaa ja tähtitiedettä, mutta valitsin Otaniemen”, Kulmala muistelee.
Toukokuussa 1973 Kulmala aloitti Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratoriossa, joka sulautettiin seuraavana vuonna osaksi VTT:tä. Hän työskenteli VTT:llä aina vuoteen 2011, jolloin hän siirtyi Liikennevirastoon. Vuosina 1996-1997 hän piipahti myös Liikenneviraston edeltäjässä Tiehallinnossa.
Päätyön ohessa Kulmala toimi Lundin yliopistossa osa-aikaisena professorina.
”Vuosien 1996-2010 aikana ohjasin kolmeatoista jatko-opiskelijaa, joiden kaikkien väitöskirjat liittyivät liikenteeseen. Yksi opiskelijoistani oli vielä hiljattain Jordanian liikenneministerinä. Pidin Lundin mallista, jossa jatko-opiskelijoiden kanssa tavattiin säännöllisesti, jolloin he saivat tutkimustyöhön kunnolla ohjausta”, kertoo Kulmala.
Tieliikenteen murroksessa mukana
”Olen onnellinen siitä, että olen saanut tehdä monenlaista ja työtehtävät ovat vaihtuneet. Tutkin urani alussa nopeusrajoituksia Suomessa, ja sitä kautta olin mukana tuomassa niitä meidän tieliikenteeseemme. Olen myös kehittänyt simulointimalleja, liikenteen konfliktimenetelmää ja tieosien ja etenkin liittymien tilastollisia onnettomuusmalleja, joista tein myös väitöskirjani”, Kulmala sanoo.
Älyliikennetyöt tulivat Kulmalan työtehtäviin 1990-luvulla. Kulmala tutki muun muassa liikenteenhallintajärjestelmien vaikutusta turvallisuuteen ja koordinoi kolmea ensimmäistä älyliikenneohjelmaa Suomessa. Tämän jälkeen EU:sta pyydettiin Kulmalaa vetämään eSafety-forumin työryhmää, jossa olivat mukana autonvalmistajat. Tässä työssä Kulmala pääsi perehtymään ajoneuvojärjestelmiin. Ensin vuorossa olivat kuljettajien tukijärjestelmät ja sen jälkeen keskustelevat autot.