Painorajoitukset

Keväisin roudan sulaessa tiet ovat haavoittuvimmillaan; tien rakenteeseen jäätynyt vesi alkaa sulaa, mutta se ei pääse haihtumaan ja virtaamaan pois riittävän nopeasti. Rakenteessa oleva vesi heikentää tien kantavuutta, ja jos näinä heikkoina hetkinä tietä pitkin rullaa paljon raskaita ajoneuvoja, tie voi antaa kokonaan periksi.

Sulamisen aiheuttamaa ilmiötä kutsutaan kelirikoksi. Kelirikko on tuttu sorateiden vaiva, mutta samat lainalaisuudet pätevät myös päällystetyillä teillä. Ilmaston muuttuessa päällystettyjen teiden ongelmat tulevat myös lisääntymään.

Teille asetetaan painorajoituksia, joilla varmistetaan, että tielle ei synny peruuttamatonta vauriota. Kun tien vaurioituminen on odotettavissa, liikennettä ryhdytään rajoittamaan. Tielle asetetaan suurinta sallittua ajoneuvon painoa osoittavat merkit. Yleisimmin käytetty painorajoitus on 12 tonnia. Kelirikonkin aikana tiet yritetään pitää sellaisessa kunnossa, että jokaiseen talouteen voi kulkea vähintään henkilöautolla.

Rajoittamalla raskasta liikennettä estetään teiden rakenteiden laajempi vaurioituminen ja turvataan elintärkeiksi katsottavat kuljetukset. Sellaisia ovat esimerkiksi linja-autoliikenne, sekä maidon, teuraseläinten ja elintarvikkeiden kuljetukset. Sen sijaan puutavara- ja rakennustarvikkeiden kuljetuksia ei katsota elintärkeiksi.

Raskaat kuljetukset onkin syytä tehdä jo hyvissä ajoin ennen kelirikkokautta. Esimerkiksi rakentajan kannattaa siis ennakoida painorajoitukset, ja hankkia tarvitsemansa tarvikkeet etukäteen ennen kelirikkoa. Varminta on hankkia esim. rakennustarvikkeet jo talvella. Muutoin tarvikkeiden saaminen paikan päälle voi kestää pitkälle kevääseen saakka.

Sivu päivitetty 17.11.2015