Hyppää sisältöön

Päällysteiden kunto ja vauriot

Tienkäyttäjä voi erottaa erilaisia vaurioita tien pinnassa. Kunkin vauriotyypin taustalla on erilaisia syntymekanismeja. Tienpitäjä seuraa teiden kuntoa erilaisin mittauksin ja inventoinnein. Kuntoluokitus antaa viitteitä siitä, minkä tasoisessa kunnossa tie on.

Tiemerkinnät opastavat tienkäyttäjää

Tiemerkinnöillä on suuri merkitys turvallisuuteen, liikenteen sujuvuuteen ja ajomukavuuteen. Niiden tarkoituksena on osoittaa ajoradan ja ajokaistojen sijainti sekä parantaa tien erottumista ympäristöstä. Niillä on myös tärkeä tielinjan hahmottamiseen liittyvä tehtävä ajoneuvon kuljettajan näkökentässä ja ne täydentävät liikennemerkeillä annettua tietoa. Pimeällä ja huonossa säässä paluuheijastavat tiemerkinnät helpottavat oleellisesti ajoneuvon kuljettamista ajoradan oikeassa kohdassa.

Herätevaikutuksiin perustuvan tärinää tai muuttunutta rengasääntä aiheuttavan tiemerkinnän katsotaan vähentävän yksittäisiä suistumis- ja kohtaamisonnettomuuksia.

Kuluneita tiemerkintöjä uusitaan vuosittain. Uusittavat kohteet valitaan säännöllisten kuntomittausten perusteella.

Päällysteiden vauriot

Urautuminen

Urautuminen johtuu useimmiten liikenteen kulutuksesta. Erityisesti vilkasliikenteisellä päätieverkolla nastarenkaat kuluttavat päällystettä. Joissain tapauksissa ura saattaa syntyä myös silloin, kun päällysteen alla oleva rakenne ja maapohja eivät kestä niille tulevaa kuormaa tai kun kuumentunut päällyste puristuu kokoon painon alla. Tasaisin väliajoin päivitettävien mittaustulosten avulla nähdään uran syvenemisen kehitys, ja sen pohjalta voidaan ennustaa uran kehittymistä tulevina vuosina.

Reikiintyminen

Päällyste reikiintyy jäätymisen, sulamisen veden ja liikenteen kuormituksen yhteisvaikutuksessa. Kun reikiintyminen pääsee alkuun, vaurioitunut kohta voi kasvaa nopeastikin. Märällä pinnalla autojen renkaat iskevät pinnalla olevaa vettä vanhaan haurastuneeseen tai vaurioituneeseen asfalttiin. Lämpötilan laskiessa asfalttiin päässyt vesi laajenee jäätyessään ja laajentuessaan irrottaa kiviä tai kokonaisia paloja haurastuneesta asfaltista.

Päällysteet reikiintyvät helposti silloin, kun tien pinnalla seisoo vettä ja päällysteessä on ennestään verkkomaisia halkeamia. Nämä yhdessä edesauttavat palasten irtoamista. Pahin tilanne on niinä talvina, jolloin lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin.

Halkeamat

Tien pituussuuntaiset halkeamat johtuvat yleensä siitä, että routivan pohjamaan päälle on tehty liian ohuet rakennekerrokset. Mitä syvemmälle routa pääsee pohjamaahan, sitä leveämpiä halkeamia yleensä syntyy. Näin käy usein pyöräteillä ja sellaisilla vanhoilla sorateillä, joille on tehty liian kevyt parantaminen ennen päällystämistä.

Halkeamia syntyy tien poikkisuunnassa sekä pitkittäin tai vinosti eri osiin ajokaistaa. Kun routa nostaa ajoradan keskiosaa enemmän kuin sen reunoja, ajoradan keskelle syntyy pituussaumahalkeama. Poikittaisten halkeamien syynä taas on lähinnä päällysteen tai päällysrakenteen kutistuminen pakkasella. Pitkittäiset ja vinot halkeamat aiheutuvat yleensä epätasaisesta routimisesta tai painumisesta ja tien reunoilla myös liian jyrkästä luiskasta.

Verkkohalkeamat ovat monikulmaisia repeämiä, jotka johtuvat yleensä tien heikosta kantavuudesta ja muista ongelmista. Verkkohalkeamat eivät sellaisenaan haittaa liikennettä; ne kuitenkin tihentyvät usein nopeasti, jolloin päällyste alkaa purkautua tai siitä alkaa irrota kokonaisia kappaleita.

Painumat ja kohoumat

Tierakenteen jäätyminen ja sulaminen eivät aina tapahdu tasaisesti, minkä seurauksena tien pintaan voi jäädä monenlaisia jälkiä.

Routaheittoja syntyy usein niihin kohtiin, missä tien alla oleva pohjamaa vaihtuu kallioksi. Toisinaan heitto voi olla kallion päälläkin, kun vesi ei pääse pois kalliossa olevasta painaumasta, ja se laajenee jäätyessään.

Tien pituussuuntaiset epätasaisuudet ovat yleensä aaltomaisia painumia, lyhyitä routa- ym. kohoumia tai jyrkkiä porrastuksia vanhaan päällysteeseen tai muuhun rakenteeseen liityttäessä. Epätasaisuudet aiheuttaa tavallisimmin tien rakenteen tiivistyminen, pohjamaan painuminen tai routa.

Tien painuminen voi johtua myös siitä, että tien alla olevalle pehmeälle pohjamaalle ei ole tehty vahvistustoimenpiteitä.

Rakenteelliset puutteet

Rakenteellisia puutteita ovat esimerkiksi tien reunan painumat, jotka johtuvat joko liian ohuista kerroksista, liian jyrkistä luiskista tai liian kapeasta tiestä, jonka reunat eivät kestä. Jos rumpukaivanto on täytetty ”liian hyvällä” maa-aineksella suhteessa ympäröivään tiehen, syntyy rummun kohdalle talvella painuma. Jos taas rummun päällä on ohuemmat kerrokset kuin muulla tieosuudella, syntyy rummun kohdalle heitto. Tästä syystä rumpukaivannot pitäisi aina tehdä niin, että materiaalimuutokset eivät ole liian äkkinäisiä.