Ratojen routavauriot

Routatilannetta seurataan, jotta rataverkon turvallisuus voidaan varmistaa. Kunkin rataosan kunnossapitäjä tarkkailee routatilannetta. Routavaurion kohdalla nopeusrajoitukseksi asetetaan 50–80 kilometriä tunnissa.

Routavaurioita ennaltaehkäistään rumpuja ja ojia avaamalla, jotta sulava vesi saadaan virtaamaan ja ratapenkat kuivumaan.

Käynnissä olevan Seinäjoki–Oulu-ratahankkeen (www.liikennevirasto.fi/skol) eteneminen vähentää vuosittain kyseisen rataosan nopeusrajoituksien asettamistarvetta, ja hankkeen valmistuttua koko ongelma poistuu.

Mitä on routa rataverkolla?

Ratarakenteiden kannalta merkityksellisiä roudan eri esiintymismuotoja ovat massiivinen routa ja kerrosrouta. Massiivisella roudalla ymmärretään talvikauden aikana syntyvää routakerrosta, jonka kokonaistilavuudessa ei tapahdu muutoksia. Maalajeja, joissa muodostuu massiivista routaa, sanotaan routimattomiksi maalajeiksi.

Routaongelmien varsinainen aiheuttaja on kerrosrouta. Kerrosrouta on routamuodostuma, jossa pääosin vaakasuorat ja paksuudeltaan vaihtelevat jääkerrokset ja linssit vuorottelevat osittain sulan ja massiivisesti routaantuneiden kerrosten kanssa. Kerrosroudan muodostuessa maakerrokset laajenevat ja näin syntyy epätasaista routimisnousua. Maalajeja, joissa muodostuu kerrosroutaa, sanotaan routiviksi maalajeiksi.

Routaan liittyy kiinteästi myös ilmiö, jota nimitetään routapehmenemiseksi. Ilmiö liittyy roudan sulamiseen.  Sulaminen alkaa pääasiassa routakerroksen yläosasta. Sulamaton routakerros estää sulaneen veden poistumisen alaspäin. Sulanut maakerros muuttuu vedellä kyllästyneeksi ja pehmenee.

Pehmenevä maakerros on yleensä hienorakeista maalajia. Hienorakeisia maa-aineksia kulkeutuu sulaneeseen kerrokseen lisää säde- ja sulamisvesien mukana yläpuolella olevasta sepelikerroksesta. Kun kerrokseen kohdistuu junasta, pölkkyjen välityksellä paine, joka ei pääse purkautumaan jäätyneen maakerroksen läpi, ylikostea maakerros häiriintyy ja muuttuu juoksevaksi.