Maan luovutus kunnille

Valtio luovuttaa kunnille maata myymällä, vaihtamalla ja tarvittaessa maankäyttösopimuksilla. Valtion maankäytön kehittämistä ja kiinteistöomaisuuden luovuttamista ohjaavat lainsäädännön lisäksi valtionneuvoston laatimat maanluovutusperiaatteet ja tulostavoitteet. Tavoitteena on varmistaa kuntien ja kansalaisten tasavertainen kohtelu sekä valtion kokonaisetu.

Kaavoituksen ja yleissuunnitelmien sekä rata- ja tiesuunnitelmien yhteensovittamisesta vastaa Liikennevirasto.

Alueiden kehittämisen tavoitteiden ja suunnitelmien yhteensovittaminen

Tie- ja rautatiealueiden kehittämisessä on ensisijaisesti kyse maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisesta. Hankkeet tulisi käynnistää vuoropuhelulla kuntien ja valtion välillä, jotta hallinnolliset käsittelyt ja liikennealueiden käyttöön liittyvät arvioinnit pystytään aloittamaan mahdollisimman hyvissä ajoin. Arviointien perusteella Liikennevirasto selvittää, missä määrin rautatie- ja tiealueita voidaan vapauttaa muuhun käyttöön, kuten kaupunkirakentamiseen.

Maankäytön ja liikennealueiden intressien yhteensovittamiseen nivoutuu keskeisesti myös tekniset ja käytännön suunnitteluratkaisuihin liittyvät kysymykset. Hyvät liikenteen suunnitteluratkaisut voivat mahdollistaa ja luoda uudenlaisia maankäytön suunnitteluratkaisuja. Hankkeita tulisi kunnan ja valtion yhteistyössä tarkastella myös hankkeiden vaikuttavuuden sekä eri toimijoiden ennakoitujen investointi- ja toteutusvastuiden kannalta. Ennen hankkeen aloittamista tehdyillä yhteisillä sopimuksilla ja toiminnan raameilla on keskeinen merkitys hankkeen sujuvassa eteenpäin viemisessä.

Valtion näkökulmasta vastuu kaavoituksen ja väyläsuunnitelmien yhteensovittamisesta on Liikennevirastolla. Se vastaa yleissuunnitelmien sekä rata- ja tiesuunnitelmien laadinnasta. Suunnitelmat perustuvat koko liikennejärjestelmän kehittämiseen, jonka perustana ovat väylien kehittämistarpeet, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä muu alueiden käytön suunnittelu.

Valtionhallinnon kiinteistöomaisuuden hallinta raide- ja tiealueiden ympäristössä on pääosin keskittynyt Liikennevirastolle ja Senaatti-kiinteistöille.

Tie- ja rautatiealueiden lakkauttaminen sekä kiinteistöjen hallinnansiirto

Hankkeen kehityksen aikana voi olla tarpeen tehdä hallinnollisia menettelyjä, joista yleisimmät ovat tie- ja rautatiealueiden lakkauttaminen sekä kiinteistöjen hallinnansiirto Senaatti-kiinteistöille.

Tie- ja rautatiealueiden lakkauttaminen on yksi hallinnollinen osa prosessia, jossa liikennealueet voidaan ottaa kaupunkirakentamisen käyttöön. Asemakaava-alueella oleva maantie voidaan muuntaa kaduksi, kun maantielle on asemakaavassa osoitettu katualue, ja kunta on tehnyt kadunpitopäätöksen. Rautatiealueiden ottaminen kaupunkirakentamisen käyttöön vaatii enemmän kunnan ja Liikenneviraston yhteistyötä. Kunta ei voi ottaa rautatiealuetta käyttöön itsenäisesti asemakaavoituksella, vaan sitä säätelee ratalaki. Jos kyseessä on rautatiensiirto toiseen paikkaan tai rautatien lakkauttaminen, päätöksen tekee liikenne- ja viestintäministeriö. Rautatiesiirrossa uudelle rautatielle on ennen päätöstä tehtävä Liikenneviraston hyväksymä ratasuunnitelma. Muutoin noudatetaan lakia oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta.

Valtion sisäinen hallinnansiirto voi tulla prosessin aikana ajankohtaiseksi, jos todetaan tarvetta tie- ja rautatiealueiden maankäytön kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi sekä maa-alueiden myymiseksi tai luovuttamiseksi. Valtion sisäinen hallinnansiirto tarkoittaa käytännössä siirtoa Liikennevirastolta Senaatti-kiinteistöille. Hallinnansiirto ei ole sidottu tiettyyn ajankohtaan maankäytön kehittämisessä eikä se ole pakollista, sillä myös Liikennevirasto voi myydä tai luovuttaa valtion maa-alueita. Hallinnansiirron valmisteluun osallistuvat valtionvarainministeriö, Liikennevirasto ja Senaatti-kiinteistöt. Hallinnollinen prosessi kestää noin 6-12kk, mutta prosessin keskeneräisyys ei estä kaavoituksen tai muiden prosessien etenemistä.

Kiinteistöomaisuuden kehittäminen ja sopimusten valmistelu

Valtion kiinteistöstrategian mukaisesti valtio lähtee pääosin itse kehittämään maanomaisuuttaan ennen sen luovuttamista. Valtion mahdollisuus lähteä kehittämään omaisuuttaan myytäväksi riippuu siitä, onko kyseessä valtion näkökulmasta strateginen omistus. Valtion strategista kiinteistövarallisuutta ovat sellainen kiinteistövarallisuus, joka valtion on välttämätöntä omistaa valtion tehtävienhoidon kannalta tai omaisuuden luonteen vuoksi. Strategista omaisuutta ei lähdetä kehittämään myytäväksi tai luovutettavaksi. Sen sijaan muu valtion kiinteistövarallisuus on luonteeltaan ei-strategista omaisuutta ja omistuksista voidaan tarvittaessa luopua.

Kiinteistöomaisuuden kehittämiseen kuuluvat kaikki toimenpiteet, joilla kohde saadaan myyntikuntoon.  Toimenpiteet kattavat kaavallisen kehityksen sekä erilaisten liittymä- ja vuokrasopimusten tekemisen. Lisäksi kehittämiseen voi liittyä esimerkiksi maaperän puhdistusta ja muokkausta. Vähimmillään kiinteistöomaisuuden kehittäminen tarkoittaa pieniä sopimusteknisiä toimenpiteitä, mutta laajimmillaan kyse voi olla vuosien mittaisesta kehitysprojektista.

Valtion kehittäessä kiinteistöomaisuuttaan, vastuu maankäytön kehittämisestä ja kiinteistöomaisuuden myynnistä on Senaatti-kiinteistöillä. Kehittäminen ei ole riippuvainen siitä, kenen hallinnassa maa-alue on, eli Senaatti-kiinteistöt voi kehittää myös Liikenneviraston hallinnassa olevia alueita. Mikäli liikenteen toimintaedellytykset ovat kehittämiskohteen kannalta keskeisiä, on Liikennevirasto keskeisesti mukana kehittämisessä. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi asemanseutujen kehittämishankkeet, joissa raideliikenteen toimintaedellytykset ja turvallisuustekijät on varmistettava jokaisessa vaiheessa.

Kiinteistöomaisuuden myyminen kunnalle tai muulle lopulliselle omistajalle

Valtio luovuttaa kunnille maata myymällä, vaihtamalla ja tarvittaessa hyödyntäen maankäyttösopimuksia. Valtion suhde maankäytön kehittämiseen on hyvin erilainen kuntiin verrattuna. Kunnissa kaavoitus ja maankäytön kehittäminen voivat toimia elinkeinopolitiikan jatkeena ja kunnat voivat luovuttaa maata parhaaksi katsomilleen tahoille. Senaatti-kiinteistöjen maankäytön kehittämistä ja valtion kiinteistöomaisuuden luovuttamista ohjaavat valtionneuvoston laatimat maanluovutusperiaatteet ja tulostavoitteet.

Vastuu valtion kiinteistöomaisuuden myymisestä on Senaatti-kiinteistöillä. Riippuen kohteen sijainnista ja monimutkaisuudesta, myyntiprosessiin voidaan kytkeä myös muita valtion tahoja. Esimerkiksi merkittävillä asemanseuduilla Liikennevirasto osallistuu usein prosessiin, varsinkin jos kauppaehtoihin liittyy liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa olevissa alueissa lopullisen myyntipäätöksen tekijä riippuu kiinteistöomaisuuden arvosta. Senaatti-kiinteistöt voi päättää alle 5 miljoonan euron arvoisen omaisuuden myymisestä, 5-10 miljoonan euron luovutuksissa päätöksen tekee valtionvarainministeriö ja yli 10 miljoonan euron kaupoista eduskunta.  Liikennevirasto puolestaan voi itse päättää valtion kiinteistöomaisuuden luovuttamisesta miljoonaan euroon saakka.  

Sivu päivitetty 16.06.2017