Muutoksia tarvitaan

Nykymenolla väylät väsyvät ja korjausvelka kasvaa

Kaupungistumiskehitys ja elinkeinoelämän muutokset vaikuttavat ihmisten liikkumiseen ja tavaravirtoihin. Liikkumis- ja kuljetustarpeet erilaistuvat. Olosuhteet vaihtelevat maan eri osissa ja alueilla. Väestö kasvaa erityisesti kaupunkiseuduilla. Tarvitaan lisää huomiota kaupunkiseutujen liikenneolosuhteisiin ja siirtymistä nykyistä räätälöidympään liikenneverkon ja -palvelujen hoitoon, ylläpitoon ja kehittämiseen.

Vaikka asiakkaat ovat olleet kohtuullisen tyytyväisiä nykyiseen liikenteen tilaan, tilanne on huononemassa. Tyytyväisyyteen on tähän asti keskeisesti vaikuttanut, että väylänpidossa on priorisoitu päivittäistä kunnossapitoa. Nykytason säilyttäminen laajalla verkolla ei ole enää mahdollista. Se tulee kalliiksi ja vie voimavaroja ylläpidolta ja parantamistoimilta.

Väylät väsyvät ja korjausvelka kasvaa. Se näkyy painorajoituksina ja alempina nopeustasoina. On aika miettiä asioita uudelleen. Toimet ja rahoitus pitää suunnata enenevässä määrin elinkeinoelämän tarpeiden sekä työ- ja työasiamatkojen toimivuuden ja ennakoitavuuden mukaan.

Asiakastarpeet ovat räätälöinnin perusta

Elinkeinoelämän toiminnan ja alueiden saavutettavuuden kannalta on tärkeää, että pääväylät pidetään kunnossa. Jotta tämä voitaisiin turvata myös tulevaisuudessa, on väyläverkkoa ja matkojen ja kuljetusten palvelutasoa tarkasteltava kokonaisuutena ja luokiteltava verkko uudelleen vastaamaan nykyisiä ja tulevia tarpeita. Käyttäjille on välityttävä selkeästi käsitys verkon ominaisuuksista, turvallisesta nopeustasosta ja liikenneympäristöstä.

Kokonaistarkastelun avulla on mahdollista myös selkeyttää eri kulku- ja kuljetusmuotojen roolia liikennejärjestelmässä ja pohtia, miten voimavarat kannattaa käyttää tavoitellun palvelutason saavuttamiseksi. Tarkasteluun kuuluu, että matka- ja kuljetusketjuja käsitellään kokonaisuutena ja otetaan huomioon solmukohtien kehittäminen. Näin voidaan huolehtia, etteivät logistiset ja liikkumiskustannukset kasva.

Kun väylien luokittelun perustuu matkojen ja kuljetusten palvelutasoon, kykenee liikkuja paremmin ennakoimaan liikenneolosuhteet ja väylänpitäjä kohdistamaan omat toimensa niin, että liikennöitävyys säilyy myös pitkällä tähtäimellä. Toisin sanoen väylänpitäjä kykenee hallitusti hillitsemään korjausvelan kasvua ja voi kehittää linjakasta täsmätomintaa, jossa on mahdollista ottaa huomioon kuljetusten erityispiirteet ja perustellusti tarjoamaan perustasoa korkeampaa tasoa, kun siihen on tarvetta.

Luokittelu tukee myös mahdollisuuksia lisätä alueellista päätösvaltaa osalla verkkoa, missä seudullinen ja paikallinen liikkuminen ja kuljettaminen on hallitsevassa roolissa. Alueiden erilaisuus, käyttäjien erilaiset tarpeet ja niiden muutokset sekä liikenneolosuhteet voidaan ottaa huomioon, kun hyödynnetään digitalisoitumisen tarjoamaa uutta tietopohjaa. Metsäluonnonvarojen hyödyntämisen lisäys, maaseutujen elinkeinojen monipuolistuminen sekä vapaa-ajan asuntojen ympärivuotinen käyttö lisäävät alemman tieverkon merkitystä, mutta samalla korostavat täsmätoiminnan tarvetta.

 Valtio voi luopua osasta vähäliikenteistä tie- ja rataverkkoa , jos voidaan huolehtia siitä, ettei vaaranneta elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Näin valtio saa kustannussäästöjä, käyttäjät saavat tarpeisiinsa mitoitettua tasoa ja valtio käyttää osan säästöistään osallistumalla tienpidon kustannuksiin.

Rahoitusta suunnataan tukemaan kilpailukykyä

Perusväylänpitoon käytettävän rahoituksen ostoarvo laskee 3 prosenttia vuodessa. Päivittäinen kunnossapito vie voimavaroja niin, että ylläpitoon ja parantamistoimiin jää yhä vähemmän rahaa. Siksi väylien kunto poikkeaa yhä enemmän tasosta, jolla niiden pitäisi olla liikennemäärien ja väylän merkityksen perusteella (korjausvelka kasvaa). Pullonkaulojen poistoon riittäisivät monesti pienet tai keskisuuret investoinnit, mutta niitä ei ole mahdollista toteuttaa. Koska turvallisuutta ei voida vaarantaa, on laskettava nopeustasoja ja asetettava painorajoituksia.

Jotta voidaan turvata kuljetusketjut ja turvallisesti siirtyä kuljetuksissa suurempiin yksikkökokoihin, tarvitaan lisäpanostusta korjausikään tulleisiin siltoihin ja rakenteisiin. Korjausvelan kasvun hillitsemiseksi ei riitä nykytaso, vaan tarvitaan tasokorjaus. Väylänpidon ja liikennepalvelujen ostojen rahoituksessa tulee ottaa huomioon kustannustason nousu (indeksitarkistus hallituskausittain).

Pullonkaulojen poiston kannata keskeisten pienten ja keskisuurten parantamistoimien (ml. ympäristöhaittojen vähentämistoimenpiteet) turvaamiseksi tarvitaan siihen erikseen suunnattuja varoja. Näitä varoja voitaisiin käyttää esimerkiksi kuljetustehokkuutta, liikenneturvallisuutta ja kaupunkiseutujen toimivuutta parantaviin toimiin. Edellä mainittujen muutosten toteuttamiseksi on budjettirakennetta muutettava siten, että voimavarat voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti asiakastarpeiden ja omaisuuden hallinnan näkökulmista.

Myös rahoituspohjaa on mietittävä. Hyötyjä voisi osallistua kustannuksiin silloin, kun väylänpito selvästi hyödyttää toimijaa ja varat käytetään rahoittajan toiminnan tueksi. Tällaisia tilanteita voisivat olla mm. Metsähallituksen osallistuminen väylän hoidon ja ylläpidon kustannuksiin metsähakkuiden yhteydessä tai solmukohdissa hyötyjien osallistuminen esimerkiksi liityntäpysäköinnin kustannuksiin.

Yhteistyötä lisätään ja vastuita selkiytetään

Yhteiskunta muuttuu nopealla tahdilla. Tarvitaan kykyä joustavasti muuttaa toimintaa. Siksi hallinnon on muututtava enemmän toiminnan mahdollistajaksi. On pyrittävä pois turhasta säätelystä. Mahdollistajan rooli korostuu vaikkapa sellaisten uusien palvelujen kuin Liikkuminen palveluna -konseptin kehityksessä ja tiedon hyödyntämisessä.

On tarpeen kehittää uudenlaisia yhteistyö- ja tiedonkeruumalleja sekä toteuttaa pilottihankkeita muiden viranomaisten, käyttäjäyhteisöjen ja yritysten kanssa. Tarvitaan kattavaa liikenteen, liikkujien, liikennevälineiden ja kuljetusten ajantasatietoa sekä tietojen analysointia ja hyödyntämistä asiakkaiden ja viranomaisten päätöksenteossa.

Yhteistyötä on lisättävä eri toimijoiden sekä hallinnon eri sektoreiden ja tasojen kesken. Erityisesti sitä on kehitettävä ja vastuita selkeytettävä liikenneverkon luokittelussa ja kunnossapidon tason määrittelyssä, kaupunkiseutujen maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinojen tarkasteluissa sekä joukkoliikenteen ja solmukohtien suunnittelussa.