Elinkeinoelämälle ennakoitavuutta

Suomi on kansainvälisesti ja sisäisesti hyvin saavutettavissa

Suomen kilpailukyvyn varmistamiseksi elinkeinoilla on oltava hyvät toimintaedellytykset. Elinkeinoelämän tarpeet ovat kärjessä toimenpiteiden kohdentamisessa. Viennin ja tuonnin sekä eri alueiden välisten kuljetusketjujen, jakeluliikenteen, työ- ja työasiamatkojen ja kansainvälisten yhteyksien on toimittava hyvin. On huolehdittava talvimerenkulusta, väyläverkosta sekä yhteyksistä rajoille, satamiin ja lentoasemille. On vahvistettava eri liikennemuotojen tarkoituksenmukaista työnjakoa ja kokonaishallintaa ottaen huomioon niiden vahvuudet, kilpailu ja erilaiset kuljetusketjut.

Kustannussyistä on kyettävä suuntaamaan informaatio ja toimet sinne, missä niitä tarvitaan sekä käyttämään eri alueiden olosuhteet huomioivaa keinovalikoimaa liikenneolosuhteiden kehittämiseksi.

Erityisesti jatkossa toimia suunnataan matkojen ja kuljetusten ennakoitavuuden ja toimintavarmuuden parantamiseen. Tämä edellyttää kokonaisten kuljetus- ja matkaketjujen hallintaa sekä pullonkaulojen poistamista pienillä ja keskisuurilla parantamistoimenpiteillä.

Kuljetusolosuhteita kehitetään yhteistyössä

Kaupungistuminen, elinkeinorakenteen ja kuljetuksissa tapahtuvat muutokset edellyttävät, että asiakastarpeet otetaan yhä enemmän huomioon väylänpidossa ja palveluiden kehittämisessä. Tällaisia ovat muun muassa muutokset kuljetusten suuntautumisessa sekä yhtäältä kuljetusten yksikkökoon ja toisaalta pienten kuljetuserien määrän kasvu. Voimavarojen niukkuuden vuoksi toimia on suunnattava entistä selkeämmin tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Nykymenolla päivittäinen kunnossapito syö varat ja väylät väsyvät, kun väylien ylläpitoon ei riitä varoja.

Tarpeiden huomioiminen edellyttää yhteistyötä toimijoiden kanssa niin valtakunnan kuin alueellisellakin tasolla ja kuhunkin tilanteeseen sopivien kustannustehokkaiden keinojen valitsemista. Hyötyjien osallistuminen kustannuksiin on jatkossa isossa roolissa pientenkin parannusten aikaansaamisessa. Myös raskaan tavaraliikenteen ja jakeluliikenteen toimintaedellytysten turvaamisessa on etsittävä uusia toimintamalleja.

Asiakastarpeet ohjaavat liikenneverkon jäsentämistä ja toimenpiteitä

Vuosikymmenten aikana muodostuneet väylien luokitukset on tarve uudistaa niin, että tarkastellaan kaikkia liikennemuotoja samoilla periaatteilla ja otetaan huomioon mm. toimintaympäristö, liikennesuorite, asiakastarpeet ja olosuhteet. Luokitus selkeyttää asiakkaille eri yhteysväleillä tarjottavaa palvelutasoa, kunnossapidon periaatteita sekä nopeus- ja painorajoitusten käyttöä.

Laajaa verkkoa jäsentämällä kyetään tarjoamaan nykytasoiset yhteydet ja kunnossapito niillä yhteyksillä, joilla on eniten tarvetta ja pitämään verkot muualla riittävässä kunnossa. Tällä tavoin korjausvelan kasvua kyetään hillitsemään ja väyläomaisuutta hallitsemaan pitkäjänteisesti.

Elinkeinoelämän kannalta keskeisellä tieverkolla tarjotaan hyvä liikenneturvallisuus, tasainen nopeustaso ja hyvä ennakoitavuus. Muualla keskitytään riittävään kantavuuteen ja hoidon tasoon. Rataverkolla huomio on kantavuudessa, solmukohtien toimivuudessa ja liikenteenohjausjärjestelmissä. Valmistetaan, että vesiväylästö ja siihen liittyvät palvelut vastaavat elinkeinoelämän tarpeita.

Asiakastarpeet ovat perustana räätälöidymmälle palvelutasolle

Keskeisen verkon lisäksi maassamme on lähes 70 000 km seutu- ja paikallisteitä sekä yli 2000 km ratoja. Liikenneviraston ylläpitämän tieverkon lisäksi on katuja, metsäautoteitä ja yksityisteitä. Asiakastarpeet vaihtelevat näillä suuresti. Osa verkosta on hyvin kuormitettu. Osalla verkkoa liikennemäärät jäävät erittäin alhaiseksi tai määrät vaihtelevat suuresti.

Myös nämä tiet tulisi määritellä niiden yhteiskunnallisen merkityksen ja liikenteellisen tarpeen perusteella. Kustannussyistä on selvää, että tuolla verkolla hoito jatkossa joustaa selkeämmin elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden tarpeiden mukaan. Esimerkiksi painorajoituksien välttämiseksi pyritään täsmätoimiin niillä verkon osilla, joilla on eniten raskaita kuljetuksia. Sen sijaan liikenneturvallisuutta ylläpidetään lähinnä nopeustasoja alentamalla siellä, missä palvelutasoa lasketaan muuttuneiden tarpeiden perusteella.

Valtion ylläpitämällä liikenneverkolla on myös osia, joiden rooli ja käyttö on muuttunut olennaisesti. Niiden tulevaisuus on arvioitava. On ratkaistava omistus, ylläpito ja rahoitus. Valtion tarjoamat avustukset on tarkasteltava kokonaisuutena niin, että ne tukevat erityisesti elinkeinoelämän, asutuksen ja palvelujen kannalta merkittäviä verkon osia sekä tehokkaampaa ja taloudellisempaa väylänpitoa. Alueellista päätösvaltaa lisätään. Osalla paikallisverkkoa palvelutaso siirretään paikallisesti määriteltäväksi ja valtio osallistuu rahoitukseen. Teiden hoidosta tehdään osin myös paikallista yritystoimintaa.

Koska asiakastarpeet ovat keskeisessä roolissa toimien suunnittelussa, on tarve lisätä toimijoiden, kuntien ja muun aluetason osallistumista toimien suuntaamiseen. Tätä varten laaditaan yhteiset arviointikriteerit.

Sivu päivitetty 30.09.2015