Arjen matkat verkottuvassa Suomessa

Keskittymiskehitys ja työssäkäyntialueiden laajeneminen lisäävät pitkiä matkoja

Työpaikkojen ja väestön kasvu on viime vuosikymmeninä suuntautunut ja suuntautuu jatkossakin suurille ja keskisuurille kaupunkiseuduille. Työmarkkina-alueet laajenevat, mikä lisää keskusten välistä työssäkäyntiä. Pitkiä matkoja tehdään yhä enemmän suurimpien kaupunkiseutujen välillä sekä pääkaupunkiin. Helsingin metropolialue kasvaa, muuttuu monikeskuksisemmaksi ja kytkeytyy muihin Etelä]Suomen kaupunkeihin. Keskisuuret maakuntakeskukset säilyttävät monelta osin asemansa. Biotalouden kasvu auttaa pienempiä keskuksia ja maaseutualueita säilyttämään asemansa ja kehittymään. 

Kaiken kaikkiaan työssäkäyntialueet laajenevat ja globalisaation myötä kansainvälisten yhteyksien merkitys kasvaa. Jo nyt yli 100 km pitkien matkojen osuus suomalaisten kokonaismatkasuoritteesta on 54 %. Kolme neljäsosaa matkoista tehdään henkilöautolla. Lentomatkustamisen määrä on kansainvälisesti ja kansallisesti ollut tasaisesti kasvava. Kasvu keskittyy erityisesti Helsinkiin ja ulkomaille suuntautuvaan liikenteeseen. Työasiamatkat pitäisi pystyä tekemään päivän aikana kotimaassa ja alueilta tulisi olla yhteydet Helsinki-Vantaan kautta tai suorana tärkeimpiin kansainvälisiin keskuksiin.

 

Työmatkojen toimivuus turvataan olosuhteisiin sopivin keinoin

Pitkämatkaisen liikenteen ja matkaketjujen palvelutaso perustuu asiakastarpeisiin. Työ- ja työasiamatkat ovat mukana väyläverkon ja solmukohtien luokitusta kehitettäessä. On tunnistettava eri kulkumuotojen roolit ja niiden kyky vastata asiakastarpeisiin eri alueilla ja pohdittava niiden kilpailukykyisyyttä toisiinsa nähden huomioon ottaen hinta, aika, käyttäjät ja työskentely matkan aikana.

Runkoyhteyksien on toimittava markkinaehtoisesti ja eri liikennemuotojen on tuettava toisiaan. Markkinoiden toimivuudesta on huolehdittava. Valtion varat on suunnattava sinne, missä markkinat eivät kykene turvaamaan riittävää palvelutasoa, mutta missä kuitenkin löytyy merkittävässä määrin joukkoliikenteen käyttäjiä.

Pitkä- ja lyhytmatkaisen joukkoliikenteen yhteensovittaminen on monen toimijan yhteistyötä. Erityishuomio on kiinnitettävä solmukohtiin ja niiden toimivuuteen ja palvelutasoon, jotta matkaketjut saadaan sujuviksi ja parannetaan ennakoitavuutta sekä liitetään solmupisteet osaksi kaupunki- ja maakuntakehitystä. Tämän vuoksi Liikennevirasto osallistuukin matkakeskusten, asemien ja näihin liittyvän matkustajainformaation ja liityntäliikenteen suunnitteluun yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Solmupisteiden kehittämiseen liittyy lukuisia kysymyksiä, joissa eri toimijoiden vastuut on selkeytettävä. Myös kaupallisten toimijoiden osallistumista kustannuksiin tulisi lisätä, koska ne usein saavat suurimman hyödyn kehittämisestä. Valtion rooli on tukea palveluiden syntymistä.