ENC-tietosisältö

Suomalaisten ENC-aineistojen tietosisältö vastaa pääosin paperisten merikarttojen sisältöä. ENC-aineistot on standardin vaatimusten mukaisesti jaettu suorakulmaisiksi ns. soluiksi. Yleis- ja satamakarttatasoisten ENC-tuotteiden kattavuudet vastaavat pääosin vastaavan paperikartan kattavuutta.

Vaikka ENC-solun on oltava neliömäinen, ei sen tarvitse olla kokonaan karttatiedon täyttämä vaan osa siitä voi olla "tyhjää tilaa". Perusperiaate on, että jokainen valtio tuottaa ENC-aineistoja vain omalta alueeltaan. Siksi valtioiden raja-alueilla voi soluissa olla tyhjiä alueita, jotka paikkautuvat hankkimalla myös toisen rajavaltion aineistot. Erikseen sovittaessa on kuitenkin mahdollista, että kartta-aineisto ulottuu naapurivaltion puolelle, kartan tuottaja on aina vastuussa aineistosta ja sen pitämisestä ajan tasalla.

ENC-tuotteet ovat vektorimuotoisia kartta-aineistoja

Karttakuva muodostuu pisteistä, viivoista ja alueista. Jokainen kartan kohde on oma yksilöllinen kohteensa, jonka sijainti on tiedossa ja jolle voidaan antaa ominaisuustietoja. Tämä onkin tärkein ero erivärisistä ruuduista muodostuvaan rasterikarttaan verrattuna. Vektorikartta-aineisto mahdollistaa mm. seuraavat ominaisuudet:

  • Karttakohteille voidaan antaa ominaisuustietoja; esim. valo-kohteelle on voitu antaa valon luonnetta ja voimakkuutta kuvaavat tiedot (väri = punainen, kantomatka = 2 mpk, sektorit = 0-360 astetta ja valotunnus = Fl 3sl (2) 6s) tai kelluvalle turvalaitteelle sen tyyppiä ja muotoa kuvaavat tiedot (tyyppi = kardinaali, muoto = putkimainen, navigointilaji = pohjoinen, valmistusmateriaali = muovi ). Esimerkkejä ominaisuustietokyselystä: kuva1, kuva2
  • Karttakohteet voidaan symboloida ominaisuustietojen perusteella. Tämä mahdollistaa sen, että sama kohde tai ominaisuus saa erilaisen symbolin sen mukaan millaisessa sovelluksessa kartta-aineistoa käytetään. Esimerkkejä symboloinnista: kuva1, kuva2 
  • Kohteiden ominaisuustietojen perusteella voidaan laukaista hälytyksiä tai varoittaa käyttäjää edessä olevista vaaroista. Esimerkkikuva hälytyksestä.
  • Käyttäjä voi valita mitä kohteita hän haluaa näytöllä näkyvän. Karttakohteet ovat eri tasoilla jotka voidaan laittaa näkyviin tai pois näkyvistä. Esimerkkejä kohteiden valinnasta: kuva1, kuva2, kuva3
  • Karttakohteen ominaisuutena voi olla myös linkki liitetiedostoon, esimerkiksi VTS-ohjeeseen tai valokuvaan. Kuva liitetiedostosta.
  • Karttakohteiden yleistäminen on mahdollista sen mukaan mikä on käyttäjän valitsema mittakaava näyttöruudulla. Jokaiselle kohteelle voidaan antaa yksilöllinen mittakaava-arvo, jonka ylittyessä kohde poistuu ruudulta. Tämä estää näytön puuroutumisen pieniä mittakaavoja käytettäessä. Esimerkkejä yleistämisestä: kuva1, kuva2, kuva3, kuva4
  • Karttakohteet voidaan päivittää muuttamalla jokin ominaisuustieto tarvitsematta vaihtaa koko kohdetta. Jos esimerkiksi valon kantomatka muuttuu vaihdetaan vain kantomatkaa kuvaava numeroarvo kohteen ominaisuustiedoissa. Karttapäivitykset pysyvät pieninä koska ei ole tarvetta siirtää koko kartta-aineistoa vaan pelkästään muuttuneet tiedot. Esimerkkikuvat kohteiden päivittämisestä. kuva1, kuva2

ENC-kartan ja paperikartan vertailua

Suomalaisella ENC-kartalla esitetään pääasiassa samat kohteet kuin vastaavalta alueelta tuotetulla paperisella rannikkokartalla. ENC ei kuitenkaan välttämättä näytä samalta kuin paperikartta sillä kartan ulkoasun määrää sen, miten kartan näyttämiseen käytettävän laitteiston valmistaja on sen määritellyt näytettäväksi. Kartta-aineiston tuottajan ja esityslaitteistojen valmistajien välillä vallitsee siis seuraavanlainen työnjako:

  • Kartan tuottaja tuottaa tietoa (kertoo mitä ja minkälaisia kohteita on ja missä)
  • Esityslaitteiston valmistaja esittää tiedon käyttäjälle parhaaksi katsomallaan tavalla

Paperikartalla kohteille tehdään erilaisia kartografisia korjailuja kuten viitan kallistuksia ja viivojen piilottamisia. Elektronisella merikartalla tällaiset muotoilut eivät kuitenkaan ole mahdollisia, vaan kohteet esitetään juuri sillä paikalla, jolla niiden ilmoitetaan olevan.

Jos näyttölaitteen tai ohjelmiston valmistaja on päättänyt noudattaa jotain tiettyä symboliikan määrittelevää standardia kartan esittämiseen, niin silloin kohteiden symbolit määrätään ko. standardissa. ECDIS-laitteissa käytettävä symboliikka on määritelty IHO:n standardissa S-52. Paperikartan korvaavassa navigointilaitteistossa on symboliikka toteutettava S-52:n mukaisesti. Muissa kuin ECDIS-sovelluksissa mitään standardia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse noudattaa, vaan symbolit ja värit voidaan määritellä jonkin tietyn erityistarpeen vaatimusten mukaan.

  • Esimerkkikuva: paperikartta ja S-52 -symboliikka
  • Esimerkkikuvia: ENC-aineistoa erilaisissa navigointisovelluksissa.

ENC-mittakaavatasot

ENC-aineistot on jaettu kuuteen eri mittakaavatasoon sen mukaan millaisiin navigointitehtäviin ne on tarkoitettu. 

  • Overview (yleissilmäyskartta)
  • General (yleiskartta)
  • Coastal (rannikkokartta)
  • Approach (lähestymiskartta)
  • Harbour (satamakartta)
  • Berthing (laiturikartta)

Kun monentasoisia ENC-aineistoja on ladattu navigointisovellukseen, vaihtaa ohjelmisto automaattisesti sopivimman kartta-aineiston näkyviin sen mukaan minkä mittakaavan käyttäjä on valinnut. Tällä hetkellä Suomen alueelta on saatavilla berthing-, harbour-, approach- ja -general-tasoisia ENC-aineistoja.

Sivu päivitetty 18.09.2015